VUOSI 2016

Illan pimeinä tunteina yksin kotona kynttilän valossa tulee aina pohdittua niitä näitä. Tämän illan aiheena oli kuluvan vuoden pohtiminen ja millainen vuosi 2016 on ollut minulle. Mielestäni tästä on hyvin mielenkiintoista kirjoittaa blogiin, sillä voin aina myöhemmin palata lukemaan tätä postausta ja muistella mitä juurikin vuonna 2016 on minulle tapahtunut.

Tämä vuosi on ollut mun elämässä hyvin merkittävä. Alkuvuosi meni lukiessa ylioppilaskirjoituksiin, sillä vihdoin mun lukioura oli loppumassa. Huippupapereilla en sieltä itseäni sieltä ulos kirjoittanut, mutta kohtalaisilla kuitenkin. En kadu lukioon menemistä, sillä hyvä, että tiedän edes nyt mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Kävin samaan syssyyn myös yliopiston pääsykokeissa, joista tuli kieltävä vastaus, mutta tällä hetkellä olen ihan onnellinen siitä, että sain vielä hetken aikaa miettiä tulevaisuuttani.

Joka vuodenvaihde on myös tapana tehdä joku uudenvuoden lupaus yleensä itselleen. Minun uudenvuoden lupaukseni liittyi liikuntaan, sen lisäämiseen ja terveellisemmin syömiseen. Toisinsanoen muutos hieman terveellisimpiin elämäntapoihin. Tämä lähti toteutumaan hyvin uuden harrastukseni kirkkovenesoudun myötä, kun koko kevät ja kesä treenattiin kovasti kisoja varten. Silti kesällä painoni oli ehkä korkeimmillaan mitä koskaan. En ole koskaan pitänyt itseäni minään "lihavana", mutta en ole voinut sanoa olevani mitenkään hoikka tai pieni. Kesän jälkeen päätin kuitenkin aloittaa tosissaan salitreenin ja kuten TRAINING-postauksessani kerroin, opettelin myös tykkäämään juoksemisesta.

Nyt tänä päivänä olen 10kg kevyempi, vaikka tavoitteenani ei ole katsoa painolukemia, vaan ihan itseäni peilistä. Olen oikein tyytyväinen peilikuvaani tällä hetkellä, mutta urheilusta innostuneena haluan kerätä hieman enemmän lihaserottuvuutta, joka meinaa siis rasvojen pudottamista ja lihaksen kasvattamista. 

Tässä viimeisimpinä kuukausina minulle on tapahtunut elämäni jännittävimpiä asioita. Marraskuussa löysin itselleni töitä Kuopiosta, joka tarkoitti, että muutto kotipaikkakunnaltani Mikkelistä tuli ajankohtaiseksi. Poikaystäväni ja minä päätimme etsiä oman yheisen kodin ja nyt joulukuussa pääsimme muuttamaan ensimmäiseen omaan asuntoomme. Onneksi en tänne pelkästään työn perässä muutannut, vaan Kuopiosta löytyi koulu, johon aion keväällä hakea opiskelemaan

Mitä sitten vuonna 2017? Kirjoittaminen on alkanut inspiroimaan minua enemmän ja enemmän. Kirjoittaminen siitä, mikä kiinnostaa ja kirjoittaminen blogiin ns. "päiväkirjamuodossa". Myös liikunnan saralla haluan jatkaa täyttä vauhtia eteenpäin. Uudenvuoden lupaukseksi voisin luvata itselleni päästä opiskelemaan ja aloittaa siis opinnot vuoden 2017 syksyllä. En tiedä kuinka moni tällä hetkellä aktiivisesti seurailee blogiani, mutta pysykää mukana, uskon, että 2017 tulee olemaan vähintäänkin yhtä hyvä kuin 2016!

RUOTSI ELOKUUSSA 2016

Tän postauksen mukana haluan palata takaisin elokuun ensimmäiseen viikkoon, kun koin yhden erillaisimmista matkoista mun elämässä. Joskus vuoden 2016 vapun tienoilla poikaystäväni ja hänen kaverinsa suunnittelivat vuosittaista kalareissuaan Ruotsiin, kun minä ja hänen tyttöystävänsä heitettiin, että voitais lähteä mukaan. Niin siinä sitten kävi, että vuorotellen ajettiin kohti Ruotsia, jossa viikko oli tarkoitus kalastaa ja nukkua teltassa. Vaihdoimme majapaikkaa muutamankin kerran, sillä kala ei syönyt.

 Reissulla mä opettelin perhokalastamaan. Oon koko pienen ikäni kulkenut isäni ja vaarin mukana mato-onkimassa tai virvelöimässä, mutta tämä oli minulle ihan uutta. Innostuin siitä kuitenkin sen verran paljon, että lähtisin koska vaan uudestaan perhokalastamaan tai vaikka uudelle samantyyliselle reissulle. Sain jopa itse tehdä perhoja itselleni, mikä oli tosi hauskaa! Jos ette tiedä mitä on perhokalastus, niin käykää googlettamassa, sillä tarkoitukseni on vain kertoa reissusta.

Ensimmäinen majoittumispaikkamme oli sama paikka, jossa poikaystäväni ja hänen ystävänsä olivat olleet viimeksi. Vastarannalla oli vain hieman hiljaisempaa, joten pystytimme leirimme sinne. Sää oli todella huono ja joka päivä satoi. Lähin kauppa ja bensa-asema oli ehkä noin 30 kilsan päässä ja hamstrasimme sieltä karkkia niin paljon, että ruoan lisäksi karkkia riitti useaksi päiväksi. Kalaakin saatiin syötyä, viimeisessä kuvassa näkyvä harjus on poikaystäväni kalastama, mutta itse nappasin myös samanlaisen ja jopa saman kokoisen.

 Suurimman vaikutuksen minuun tekivät maisemat. Kameran takana oli todella kiva olla, kun oli koskia ja jokia joita kuvata. Suuntasimme yleensä myös illasta tai aikaisin aamulla kalalle, jolloin taivaan värit olivat kauneimmillaan. Alla olevassa kuvassa näkyy suurinpiirtein mun viikon ainoa asu. Kahluuhousut ja kalastustakki, jotka sai mut näyttämään kaksi kertaa isommalta mitä oikeasti olen. Alle aina pakattu vielä todella paljon vaatetta, ettei kylmä satu yllättämään. Meikkiähän en todellakaan siellä käyttänyt ja kuljin hiuksetkin suhteellisen likaisena monta päivää, suihkuja kun ei ollut.

TRAINING

Mun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa treenaamisesta, sillä sehän on nyt tällä hetkellä todella kovassa suosiossa. Treenaaminen, takapuolen kasvattaminen, timmi vatsa, vahva vartalo... ja mitä kaikkea vielä lisäksi. Itse en näe tätä boomia niinkään huonona, sillä mitä vikaa on pitää huolta kehostaan, syödä hyvin ja haluta näyttää hyvältä. Rajansa kuitenkin kaikella. Itse olen aina ollut hieman suurempikokoinen. En voisi sanoa, että mitenkään liikalihava, mutta en ole ollut mikään hoikka ja sirokaan. Vähän yli vuosi sitten aloitin kirkkovenesoudun, josta olen ollut enemmän kuin kiitollinen, sillä se viimeistään istutti minuun sen urheilukärpäsen, josta olin jo pitkään haaveillut. Olen kyllä koko elämäni urheillut, mutta välillä se on ollut jotenkin pakkopullaa. Vasta vuoden sisällä olen alkanut nauttimaan liikunnasta ja jopa näkemään muutoksia itsessäni.

Kun lyhyeksi jääneen kirkkovenesoutu-urani lopetin vuoden jälkeen (jäi siitä käteen sentään yksi SM-pronssi ja oikeat tekniikat soutulaitteelle) mietin, että mitä seuraavaksi ja opettelin juoksemaan. Olen aina vihannut juoksemista ja juurikin sitä lenkillä käymistä, mutta koin, että tarvitsen lisää aerobista päästäkseni eteenpäin liikuntani kanssa. Aloitin lyhyillä lenkeillä ja pian onnistuinkin juoksemaan jo pitkiä lenkkejä pysähtymättä tai jopa kävelemättä. Siitä tulee itsensäylittämisfiilis! Opin juoksemaan ja aloin tykkäämään juoksemisesta.

Mutta sepä ei mulle riittänyt. Pian poikaystäväni vinkkasi minulle nettisivusta, josta saisi hyvin edullisia treenipaketteja, joihin sisältyy treeniohjeet ja mahdollisesti myös ruokaohjeita. Päätin, että miksi en kokeilisi, 15-30 euroa ei lompakkoa paljoa köyhdyttäisi ja niimpä tilasin itselleni treeniohjelman 6 viikoksi. Eli kiitoksia vain Fitverstaalle tällaisten pakettien luomisesta.

Nyt on tämän viikon jälkeen kaksi viikkoa jo ohjelmaa nimeltä Crazy Function Bodyshape käyty ja tuntuu ihan mahtavalta. Treenissä on hieman erilaisia saliliikkeitä mitä olen tottunut tekemään, mutta ne iskevät aina oikeisiin paikkoihin treenin jälkeen. Tavoitteena siis saada hieman enemmän lihasnäkyvyyttä ja muutenkin lihasta. Selkä on ainakin lähtenyt kivasti timmiytymään.

Mikään kovanluokan urheilija en ole, eikä minulla ole mitään tarvetta olla täysin rasvaton tai kasvattaa suurta lihasmassaa. Haluan säilyttää naiselliset muotoni, mutta silti olla suht koht "timmi", kuten nykyään sanotaan ja mitä tavoitellaan. Ehdottomasti kokeilen myös Fitverstaan jotain toista pakettia nykyisen loputtua!

BERLIN

Haluan nyt tämän postauksen myötä palata takaisin kesän reissuun, jossa me käytiin mun poikaystävän kanssa. Kohteena oli siis Berliini, mikä ei ehkä heinäkuussa ollut mikään paras idea kaupunkilomalle, koska Saksassa oli kuuma, eikä kunnon rantoja tai mitään auringonottopaikkoja ollut missään. Me keskityttiin kuitenkin kiertämään kaupunkia ja shoppailemaan. Mä olen käynyt Saksassa kaksi kertaa aikaisemmin opiskelijavaihdossa. Pohjois-Saksan pikkukaupungit ovat siis tuttuja, kuten myös Hampuri. Nyt myös Berliini, enkä ollenkaan pettynyt vierailuumme siellä. 

Koska mun blogi ei ole mikään matkablogi, en lähde jakelemaan mitään sen kummempia vinkkejä. Jos kysyttävää on, niin saa toki kysäistä. Päivät kului oikeastaan kierrellessä kauppoja ja samalla kulkiessa paikasta toiseen poikkesimme nähtävyyksillä. Välissä piti aina etsiä joku ruokapaikka ja sitten matka taas jatkui. Jalat kuluivat puhki, eikä mulla ollut hyviä kenkiä edes mukana, mutta onneksi löysin aivan ihanat lenkkarit Puman kaupasta, jotka pystyin vetäisemään jalkaan loppureissuksi ja kävely oli helpompaa.

Lempikohteeni oli ehdottomasti Berliinin eläintarha. Lapsenmielinen ilmoittautuu, sillä mä hihkuin innosta kun näin niitä eläimiä siellä. Rakastan eläintarhoja, vaikkakin niitä eläimiä käy sääliksi, sillä ei eläintarhaolot voi koskaan voittaa sitä aitoa vapautta. Berliinin eläintarhassa eläimillä oli kuitenkin hyvin rakennetut aitaukset ja hyvin tilaa. Samaa en voi sanoa esimerkiksi Tallinnan eläintarhasta.

Toinen lempparikohteistani oli ravintola The Bird, jossa kävimme meidän vuosipäivän iltana. Olimme lukeneet etukäteen, että pöytävaraus olisi hyvä tehdä ja se oli ihan totta. Paikka oli aivan täynnä ja ovella jonottivat ne, jotka eivät pöytävarausta olleet tehneet, että pääsisivät vapautuvaan pöytään. The Bird ei kyllä todellakaan ollut Saksalainen perinnepaikka, vaan todellista Amerikan meininkiä huokui sisustuksesta ruokaan. Lista oli täynnä hampurilaisia ja otimme hampurilaisen, jossa sanottiin annoksessa olevan rasvaa niin paljon, että se riittäisi tappamaan kokonaisen aasin. Vitsi varmaan, mutta rasvaa annoksessa todellakin riitti. En voi kuitenkaan kieltää etteikö se olisi ollut hyvää, itseasiassa paras hampurilainen mitä olen koskaan syönyt. Ja ranskalaisetkin oli tehty alusta alkaen itse. Jos käytte Berliinissä, niin tässä teille mun ainoa matkavinkki. Vierailkaa kyseisessä ravintolassa!

Tottakai pakolliset Berliinin muuri, Holokaustin muistomerkki ja Brandenburgin portti tuli kierrettyä ja katsottua läpi, ilman niiden näkemistä olisi ihan hävettänyt palata kotiin Berliinistä. Onnistunut reissu kaikin puolin, jota on ihana muistella. Tämä kun oli tosiaan ensimmäinen itsenäisesti (poikaystävää lukuunottamatta) tehty reissu. Kuvia oli vielä paljon lisää, mutta päätin laittaa esille vain mielestäni osan parhaimmista. Postaus oli tarkoitettu vain matkan muistelemiseen.

OH LOVELY WINTER

 Lunta löytyy jo melkein joka paikasta ja toivon kovasti, että tämä on se maahan jäävä lumi. Se tarkoittaa jouluvaloja, joululaulujen kuuntelua ja viltin alla lämmittelemistä kuuman kaakaon kanssa. Tänään ei kuitenkaan jääty peiton alle vaan suunnattiin lumiseen metsään poikaystävän ja Sisun kanssa. Eläimet ovat todella mielenkiintoisia valokuvattavia ja varsinkin pienen lumisateen aikaan Sisu-koirasta sai aivan ihania kuvia. Tässä muutamia parhaita otoksia tältä päivältä. Valokuvauksen kannalta talvi on kuitenkin ärsyttävää aikaa, sillä päivä on niin lyhyt ja mun kuvauskalustolla ei saa mitään hyviä kuvia hämärän aikaan tai sitten en vain vielä osaa käyttää niitä oikein. Kaipaa siis harjoittelua! 

Suunnitelmissa on vielä tämän vuoden puolella suunnata kohti pohjoista mummoni luo ja voitin myös risteilylahjakortin Tallinnaan, joten sinne päiväristeilylle ja joulutoria kiertelemään. Muuten odottelenkin jo innolla joulua ja puuhailen kaikenlaista mukavaa kotona, poikaystävän mökillä ja hänen kotonaan.

 Sisun kaulasta lähtevä musta uloke on antennipanta, jos joku ihmettelee. Sen avulla se voi juoksennella metsässä usein jopa kaukana näkyvistä, mutta silti on aina tiedossa missä päin se on menossa. Yllä myös uusi piponi joka löytyi ihan extempore Gina Tricotista viime viikolla. Luultiin, että pyhäinpäivänä kaikki kaupat olisivat kiinni, mutta poikaystäväni huomasikin Ginan olevan auki. Brunssilta palatessamme halusin ihan huvikseni käydä sen kiertämässä ja onneksi niin, sillä löysin juurikin tuon pipon kympillä. Oon jo pitkään halunnut pipoa jossa on tupsu ja tuossa vasta iso tupsu onkin. Olen rakastunut pipoon ihan täysillä ja tänä talvena se on ihan varmasti käytössä joka kerta ulkoillessa. Väri sopii myös uuteen huiviini ja talvikenkänikin ovat samaa väriä. Niiden kanssa valkoinen, musta tai vaikka ruskea takki on kiva yhdistää ja asukokonaisuus näyttää hyvältä!

UUDET KUTEET JA KUJEET

Vähän aikaa on taas mennyt, kun en ole tänne blogiin kirjoittanut. Tää alku on vielä tahmeaa, mutta kun opin kantamaan tota kameraa joka paikkaan mukaan, niin saan tännekin sitä sisältöä. Nyt pari viikkoa on ollut sellaista menoa kokoajan, että en kameraa ole edes ehtinyt ottamaan esille. Kova työnhaku on tällä hetkellä Kuopiossa päällä ja haastatteluissa olen juossut monena eri päivänä. Välissä käynyt poikaystävän mökillä ja sieltä taas hetkeksi Kuopioon työhaastatteluihin. Ja koska Kuopiossa olen nyt niin monta päivää viettänyt, niin en voinut vastustaa Matkuksessa shoppailua, joten muutamista uutuksista räpsin kuvat näytettäväksi teille. Kuvissa ei siis ole kaikkia, sillä yhdet housut unohtui sinne mökille, huivia en löytänyt ja ehti yksi vaate olla myös pyykissä.

 Ginatricot alennuksesta 10€

 Vero Modan alennuksesta 12,95€

 Ginan aleista tämäkin 10€

 Stadiumin alennuksesta 25€

Muut ostettu aikaisemmin, mutta sormus Ginan aleista

Näköjään jotkut Mid-Season alennukset oli menossa ja Kuopiossa vielä syysloma, joten shoppailtavaa riitti. Kaikki muutkin mitä ostin, kuten huivi, urheilurintsikat ja mustat suorat housut löytyvät alennuksesta. Nyt saa taas shoppailut riittää hetkeksi, sillä suunnitelmissa on muuttaa juurikin Kuopioon, sillä sinne pyrin sitten ensi vuonna kouluun. Jos vain työpaikka napsahtaa, niin oma vuokrakämppä etsinnässä ja sen jälkeen varmasti sisustuksesta tulee rutkasti postauksia!

BANANA BLUEBERRY PANCAKES

Nyt Berliinikuvat sikseen ja keskitytään aamupalaan, jonka loihdin tänä aamuna. Oikeastaan olen loihtinut näitä jo monena aamuna, mutta koskaan en ole reseptiä mihinkään arkistoinut, koska koskaan eivät ole pannarit onnistuneet. Nämä ovat niitä tervellisiä banaanista ja kaurahiutaleista tehtyjä pannareita, joista reseptejä on varmaan yhtä monta kun on tekijöitä ja jokaisesta blogista resepti löytyy. Niin myös minun blogistani nyt! Ensimmäisen kerran sain nämä onnistumaan eli saamaan ehjinä lautaselle, koska olen käyttänyt normaalia paistinpannua, enkä sellaista pikkuletuille tarkoitettua. Se kyllä tekisi hommasta puolet helpompaa. Muokkasin hieman reseptiä, joten se ei ole ihan niin terveellinen tai ihan niin simppeli kun jotkut, mutta ainakin pysyivät kasassa ja soveltuivat hyvin minun ruokavaliooni. Mitään hienoimpia nämä minun tekeleet eivät ole ja jopa vähän liian paistuneita, mutta silti olivat oikein maukkaita!

BANAANI-MUSTIKKA PANNARIT

n. puolikas banaani

2 rkl kaurahiutaleita¨

1 kananmuna

vajaa 1 rkl ruisvehnäjauhoja (myös mantelijauhot käyvät yms.)

n. 3 rkl rasvatonta maitoa

oman maun mukaan mustikoita

maketutukseksi hunajaa yms.

paistamiseen ihan pieni tilkka öljyä

Lisää ainekset kulhoon ja sekoita esimerkiksi sauvasekoittimella aineksen sekaisin. Kaurahiutaleet saavat rikkoutua seassa pieniksi, joten seosta voi sekoitella jonkin aikaa. Lisäsin jäiset mustikat lopuksi ja sekoitin ne joukkoon lusikalla, jotta niiden rakenne ei rikkoutuisi. Paista pannarit pienessä tilkassa öljyä, niin reunat irtoavat helpommin. Leikkaa jäljelle jääneestä banaanista paloja pannarin kaveriksi.